Olen kirjoittanut omassa blogissani kirjoittamisesta ja omasta suhteestani siihen. Voisin raapustaa tänne jonkinlaisen katsauksen nykyisestä tilanteesta ja tämänhetkisistä projekteista.
Viime aikoina mä en ole saanut aikaan juuri mitään satunnaisia pikkuviilauksia lukuunottamatta. Viimeinen kunnon kirjoitusdraivi mulla oli päällä marraskuussa, NaNoWriMon johdosta. Hulluna otuksena päätinkin kirjoittaa kaksinkertaisesti, 100 000 sanaa. Kaikkien odotusten vastaisesti olin valmis etuajassa. Lupasin sen jälkeen, etten ryhdy moiseen järjettömyyteen enää ikinä. Vaikka vähän kyllä houkuttaisikin... Ei vajaat kolme ja puoli tuhatta sanaa päivässä ole lopulta niin paha. Tosin, siltä se tuntui niinä päivinä, kun ei olisi inspannut ollenkaan.
Alkuperäistä marraskuun projektiani en jatkanut kovinkaan pitkään. Tarkoitus oli kirjoittaa vaihteeksi jotain, missä ei ollut minkäänlaista fantasiaelementtiä mukana. No, jossain vaiheessa sormet saattoivat sitten lipsahtaa... Sen jälkeen tuli läjä muita lyhyempiä ja pidempiä tarinoita, joista osaan olen jopa tyytyväinen.
Kokeilin ensimmäistä kertaa koskaan kirjoittaa dystopiaa. Olen edelleen yllättynyt siitä, kuinka helposti se käy. En koskaan pitänyt itseäni ihmisenä, joka kykenisi menemään niinkin "pimeään" lajityyppiin tarpeeksi syvälle saadakseen aikaan jotain, mistä saattaa joskus syntyä kirja. Olin varma, että se hajottaisi pään liian pahasti, mutta näköjään olen innostunut siitä niinkin paljon, että suunnittelen tosissani kirjoittavani sen loppuun asti. Tuskallistahan se on, sillä vaikka tarina sijoittuu muutama tuhat vuotta nykyajasta eteenpäin, se sijoittuu mulle tuttuihin maisemiin ja ihmiskunnan rappio on tapahtunut juuri siitä syystä, mitä pelkään eniten (ydinsota).
Olen parhaillani myös tarpeeksi hyvässä mielentilassa uhotakseni, että saan viimein tartuttua ikuisuusprojektiini. Siinä on vain niin paljon työtä, etten edes tiedä mistä aloittaa. Aivan alusta vai koko tarinan keskivaiheille sijoittuvasta sivujuonteesta? Jälkimmäistä olen viime aikoina työstänyt enemmän kuin ensimmäistä, johon puolestani panostin Nanon aikana. Silloin hävitin alkuperäisen juonen ja aloitin kaiken alusta. Olen tyytyväinen ratkaisuun. Kolmen taikatytön aikakausi on ohi. Ja vaikka vahvat maagiset päähenkilöt ovat kliseisiä, kovin moni ei näytä niihin vielä kyllästyneen ottaen huomioon, miten suosittuja sellaiset tarinat edelleen ovat.
Sivujuonne ei ole ainakaan vielä paljoa muuttunut. Voi toki olla, että keksin jotain karsittavaa tai lisättävää, mutta katsotaan nyt. Ensin pitäisi vain aloittaa.
Nämä ovat juuri nyt suurimmat jutut. Ficcejä ja muita en jaksa alkaa luettelemaan, niitä on aivan liian monta. Olisi noissakin tekemistä, mutta inspikselle ei mahda mitään. Kun saa uuden idean, se on pakko kirjoittaa ylös. Muuten kaduttaa. Uskokaa pois, mulla on kokemusta siitä.
- Susi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti