Toinen kirja luettu. Rasti tuli kohtaan novellikokoelma, ja kirjaksi valitsin Stephen Kingin Auringonlaskun jälkeen. Ajattelin ensin lukea saman kirjailijan teoksen Everything's eventual, mutta koska olen kahlannut sen jo muutamaan otteeseen läpi ja koska Sannalla sattui olemaan tuo, päätin kokeilla jotain mitä en ole vielä lukenut.
Kuten haasteen nimi kertoo, kyseessä on novellikokoelma. Takakansi väittää niitä olevan 14, mutta omalla laskuopillani pääsen vain 13:een. Tarinat vaihtelevat, kuten aiemmin lukemassani kokoelmassa, lievän oudosta vertahyytävään ja psykologisesta silkkaan hurmeiseen mässäilyyn. Jokaiselle siis löytyy jotain, jos vain on jännitys- ja kauhukirjallisuuden ystävä.
Mielestäni teoksen huonointa antia ovat novellit Harveyn uni, Levähdyspaikka sekä Mykkä. Ensimmäinen siksi, että vaikka ajatus kammottavan unen toteutumisesta on hiuksianostattava, tämä novelli ei yltänyt lähellekään sitä tasoa, mitä se olisi voinut olla. Sen lukeminen oli lähinnä puuduttavaa.
Levähdyspaikka, kertomus miehestä joka keskeyttää pariskunnan riidan väkivaltaisesti nimensä mukaan levähdyspaikalla, oli mielestäni pitkäveteinen. Samankaltaista tarinaa toistaa melko moni tv-sarjan jakso ja elokuva. Ei tietenkään samanlaisella Kingmäisellä twistillä, mutta melko yhdenmukaisesti kuitenkin.
Viimeinen näistä kolmesta puolestaan ei säväyttänyt ollenkaan. Oletin koko tarinan ajan, että työkseen paljon ajavan miehen kyytiin ottama mykkä liftari olisi tehnyt kyyditsijälleen jotain, mutta ottaen huomioon että kuski kertoo tapahtumista itse paljon myöhemmin, se ei vaikuttanut todennäköiseltä. Loppuratkaisu, vaikka inhottava olikin, ei saanut hiuksia nousemaan pystyyn tai edes inhon irvistystä kohoamaan huulille.
Kokoelmassa oli toki hyviäkin novelleja, esimerkiksi Piparkakkutyttö, N sekä Piru kissaksi.
Näistä ensimmäinen kertoo naisesta, joka lapsensa menehdyttyä päätyy aloittamaan juoksuharrastuksen, joka lopulta päätyy olemaan paras keino paitsi menetyksen myös muiden asioiden pakenemiseen. Tällaista otetta kaipasin oikeastaan koko kirjan lukemisen ajan. Tämän lukeminen aiheutti itselläni jopa lievää vainoharhaa, vaikka tiedänkin paremmin.
N on novelli psykiatrin potilaasta, jonka pakko-oireet paitsi hallitsevat elämää, myös pitävät jonkin pahan poissa tästä maailmasta. Kuten edellinen, myös tämä on Kingiä lähes parhaimmillaan. Pitkä kuin mikä, mutta lukemisen arvoinen.
Piru kissaksi käsittelee palkkamurhaajaa, joka saa vanhalta mieheltä tehtäväksi tappaa tämän kotona asuvan kissan. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Tämä ei ehkä sinänsä säväyttänyt psykologisessa mielessä kuten kaksi edellistä, mutta sen loppu oli raakuudessaan miellyttävän ällöttävä. En varsinaisesti vihaa kissoja, mutta tiedän, että ne aivan varmasti kykenevät ainakin harkitsemaan jotain tällaista.
Yksikään novellikokoelma tässä maailmassa ei ole täynnä pelkkiä helmiä. Ei ainakaan pyöreäksi muodostuneita ja kauniin valkoisia. Mielestäni se on hyvä, sillä ne keskinkertaiset ja ehkä jopa huonot kertomukset saavat ne paremmat loistamaan vielä kirkkaampina. Sen takia (ja tietenkin siksi, että pidän Kingistä muutenkin) voin sanoa pitäväni tästä kirjasta. Uskon lukevani joitakin novelleja vielä myöhemmin.
Suden arvostelunurkan arvosana on 8/10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti