20.12.

Kahvi. Yksi mun pahimmista addiktioista. Mun ei pitäis juoda sitä oikeastaan ollenkaan, mutta mä en osaa olla ilman. Ja sit mä joudun kärsimään siitä, kuten nyt. No, lienee turha valittaa sen enempää...

Tänään pitäis käydä keskustassa viimeisillä joululahjaostoksilla ja katselemassa mahdollista mekkoa Sannan isän luo aatoksi. Tai sitten mä vaan käytän sitä samaa kuin edellisellä kerralla kun olin siellä. Tuskin kukaan sitä enää muistaa. Ja jos muistaa niin voisivat keksiä parempaakin ajanvietettä kuin muistella mitä mulla oli päällä kaks vuotta sitten.
Mulla on yks mekko minkä ehdottomasti haluaisin, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä että mun kannattaa maksaa viittäkymppiä siitä. Okei, joo. Se on upea ja ihana, mutta myös musta, minkä lisäksi mun elämässä ei ole kauhean montaa tilaisuutta missä voisin käyttää mustaa mekkoa. Niitä on tulossa, mutta toivon mukaan ei aivan heti. Vaikeaa on siis pienen otuksen elämä. Etenkin koska tykkään kyseisestä vaatekappaleesta ihmeen paljon ottaen huomioon miten vähän pidän massateinien suosimien epäeettisten rättikauppajättien vaatteista yleisellä tasolla.

Jos jotain positiivista, löysin samalla reissulla sen mekon kanssa yllättävän kivan neuletakin melkoisella alennuksella! Kuvassa oleva neule ei ole aivan samanlainen, mutta suunnilleen. Omassani on hiukkasen enemmän tekonahkaa ja se on vihreämpi. Ja istuu mulle kuin hansikas.

Pitänee alkaa herätellä Sannaa.

- Susi

Päivän biisi: Within Temptation - Paradise (What about us) ft. Tarja

18.12.

Joskus kuulumisten kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. Aikataulut, päivämäärät ja ideatkin pysyy helpommin muistissa.
Lisäksi mä olen liian tottunut kertomaan ihmisille sen mitä ne haluaa kuulla. Se ei ole johtanut mihinkään hyvään. Valheen kirjoittaminen tuntuu vaikeammalta kuin kertominen.

Näin kirjoitin vihkoon, mihin tämän ajattelin alun perin sijoittaa. No, avokki ystävällisesti huomautti blogin saattavan olla parempi vaihtoehto, joten tässä sitä nyt ollaan.

Hei, kuljen netissä parillakin nimimerkillä, mutta Korpisutena tai pelkkänä Sutena mut tunnetaan aika laajalti. Mä olen pohjoisessa kasvanut, lounais-suomalaistunut ja sieltä Kanta-Hämeeseen muuttanut eläjä, jo teini-iän ylittänyt. Tämä viimeksimainittu seikka jaksaa edelleen hirvittää. Mä en koe olevani valmis aikuisuuteen ihan vielä, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Pakko mainita yksi pieni juttu teille lukijoille, mikä tulee varmasti tutuksi ajan mittaan. Olen mielenterveyskuntoutuja. Ei mitään kauhean vakavaa eikä vaarallista, varsin "perussairauksia" nuorelle naiselle, eli masennusta ja ahdistusta/paniikkia. Näistä tulee olemaan puhetta aivan varmasti, joten koittakaa kestää. Aiheesta voi käydä lukemassa myös mun omasta, joskin epäaktiivisesta blogista.
Jos mun jotain kerrottavaa vielä pitää itsestäni keksiä, voisin kertoa olevani intohimoinen kirjojen ystävä ja kirjoitan itsekin. Mitään valmista ei ole, mutta ehkä vielä joskus...

Kuva kuuluu avokilleni, joten näpit irti

Perheen tietotekniikkavelho(tar) olen sitten minä, se "avokki". Suden kanssa saman ikäinen, pari kuukautta nuorempi. Turkulaiseksi kasvanut, mutta kotikaupungistaan lähtenyt (enkä suunnittele pysyvää paluuta). Opiskelee tietojenkäsittelyä vaihtelevalla läsnäololla ammattikorkeassa hylättyään suunnitelman opettajaksi ryhtymisestä. Vapaa-aikaa vietän ihan yhtä paljon koneella kuin kouluaikaakin. Tykkään huonoista leffoista ja hyvästä musiikista.

Kavereiden kesken olen Sanna, samaa nimeä käyttävät kaikki muutkin, joten miksikäs en sitä käyttäisi täälläkin, Yritän ehkä kirjoittaa joskus, mutta se taitaa jäädä enimmäkseen tuon kirjailijan harteille.

Valokuvaajaksi otan ihan liikaa selfietä kämäsellä webbikameralla